Noniin, nyt minullakin on ihan ikioma blogi internetissä. Tai onhan minulla toki IRC-Galleriassa, mutten ole sinne koskaan kirjoittanut mitään "vakavastiotettavaa". Voiko tätäkään ottaa vakavasti, niin sen kai päättää jokainen itse - jos nyt tätä blogia edes kukaan sattuu koskaan lukemaankaan.

Onhan minulla ollut aikeissa avata oma nettipäiväkirja jo vuosia. Miksi sitten vasta tänään sain itseäni niskasta kiinni? Noh, tuntuu vaan että pää on täynnä ajatuksia ja on pakko purkaa ne tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Minulla oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: Livejournal ja Vuodatus. Valitsin Vuodatuksen, koska Livejournal vaikutti jotenkin vastenmielisemmältä juuri kansainvälisen sivustonsa takia, ja muutenkin Vuodatus vaikutti kaikinpuolin yksinkertaisemmalta - ja onhan tämä kotimainen palvelu, siitä plussaa.

Yksi suurimmista syistä aloittaa päiväkirja on unet. Tarkoituksena olisi kirjoittaa unipäiväkirjaa, jotta oppisin muistakaan uniani paremmin ja sitä kautta nähdä/oppia näkemään selkounia useammin.

Viimeöinen uni (ensimmäiset sepustukseni saattavat olla hyvinkin sekavia ja jokseenkin harhailevia aiheesta toiseen):

Olin menossa katsomaan uutta asuntoa. Tai itse asiassa vuokranantajani (Hyvinkään kaupunki) soitti minulle ja kertoi, että minun täytyisi vaihtaa asuntoa. Vuokra olisi sama mutta neliöitä enemmän. Minä olen muuttanut tähän vasta kuukausi sitten, ja sitä ennen muutin taas kuukausi sitten. Muistan kuinka itkin tälle naiselle, etten kestäisi kolmatta muuttoa kahden kuukauden sisään mitenkään. Hän vain silitteli tukkaani tms, ei kuitenkaan sanonut mitään, myhäili vain. Sitten kun kysyin syytä, että MIKSI, vastaukseksi sain vain että nykyiseen asuntooni muuttaa joku vanhempi ihmineni (ilmeisesti joku liikkumisrajoitteinen, uudessa asunnossani ei ollut ilmeisesti hissiä). Koitin vakuuttaa naiselle, että jokatapauksessahan tämä on minua kohtaan väärin, ja että ettehän te voi tällä tavalla minulle tehdä.

Uni alkoi pikkuhiljaa päättymään. Suhteellisen selvä uni kaikinpuolin... ei tätä kyllä selkouneksi voisi kutsua, sillä en aivan tarkkaan tiedostanut sen olevan unta.

Huh huh, kylläpäs tämä kirjoittaminen tuntuu rankalta. En ole näin pitkiä juttuja kirjoittanut internettiin - tai muuallekaan, moneen vuoteen.

Toivottavasti kirjoitusintoni pysyy yllä. Tarkoituksenani olisi pitää mieltä ja taitoja vireänä.